Valoa ja varjoja Aurinkorannikolla

Tänään kävimme tutustumassa muiden harjoittelijoiden kanssa ekumeeniseen keskukseen Lux Mundiin, joka sijaitsee Fuengirolassa. Paikan työntekijät näyttivät meille paikkoja, kertoivat toiminnasta ja lopuksi pääsimme osallistumaan kodittomille järjestettyyn ruokailuun. Lux Mundi on voittoa tavoittelematon kristillinen järjestö, jossa eri kristinuskon kirkkokunnat (esim.katoliset, ortodoksit) kokoontuvat yhdessä rukoilemaan ja pohdiskelemaan. Voit tutusta järjestöön tarkemmin täällä (sivut espanjan ja englannin kielellä). Keskus tekee myös auttamistyötä ja me keskityimmekin vierailullamme tutustumaan nimenomaan auttamispuoleen. Keskuksessa on kaksi työntekijää ja muutoin toiminta pyörii ainoastaan vapaaehtoisten avulla. Järjestö rahoittaa toimintaansa pääosin lahjoitusten turvin. Jonkun verran varoja kertyy myös keskuksen järjestämistä kursseista, retkistä, kirpputoreista ja vuokratuloista, kun he vuokraavat tilojaan muille järjestöille. Keskuksella tarjoillaan maanantaisin kodi...

Olen tässä parin viikon aikana kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka ensiarvoisen tärkeää työtä vapaaehtoiset tekevät täällä Aurinkorannikolla. En ole sen tarkemmin vielä tutustunut siihen, kuinka vapaaehtoistyötä on järjestetty täällä eri organisaatioiden tai järjestöjen toimesta ja haluankin painottaa, että kirjoitukseni pohjautuu vain omiin havaintoihin ja lyhyeen, parin viikon kokemukseen. Olen itsekin tehnyt jonkun verran vapaaehtoistyötä Suomen puolella ja minulle se on tarkoittanut pientä panostusta ottaen huomioon omat aikatauluni ja voimavarani. Ehkäpä juuri tästä syystä en ole voinut olla huomaamatta, että täällä osa vapaaehtoisista tekee todella paljon enemmän. Olen huomannut, että joidenkin ihmisten pärjääminen voi olla täysin vapaaehtoisten varassa. Näissä tapauksissa...

Toinen viikko työharjoittelussa meni nopeasti ja monta kokemusta rikkaampana aloittelen viikonlopun viettoa. Minusta on mukavaa, että harjoittelussa on saanut toimia hyvin omatoimisesti. Ihmisiltä tulee seurakuntaan erilaisia avunpyyntöjä ja niistä osa välitetään meille harjoittelijoille, jonka jälkeen saamme itse sopia aikatauluista ja käytännön asioista. Tällä viikolla minut yllätti se, kuinka paljon apua tarvitsevia täällä Aurinkorannikolla onkaan. Yhteydenottoja tulee paljon ja työtä riittää, joten olen joutunut jo heti näin alkuun delegoimaan ja sanomaan johonkin ei. Onneksi seurakunnassa on painotettukin sitä, että harjoitteluumme kuuluu myös muutakin kuin asiakastyötä, joten on ihan ok kieltäytyä välillä. Tällä viikolla kävimme mm. Costa del Solin sairaalassa kartottamassa kahden suomalaisen tilannetta. Selvitin millä bussilla sairaalalle pääsee ja mistä se lähtee. Linja-autoaseman lipunmyynnissä sain kokea eron suomalaisen ja espanjalaisen asiakaspalvelun välillä. Ostin ens...

Ensimmäinen harkkaviikko on nyt takana ja toinen alkamassa. Päällimmäisenä viime viikosta jäi mieleen se, miten hyvin meidät harjoittelijat otettiin täällä vastaan. Seurakuntakodilla tuli heti ensimmäisenä päivänä tervetullut olo ja viikon mittaan jo tuntui, että kuulumme porukkaan. Saimme paljon tietoa monesta eri asiasta ja vielä on vähän sekava fiilis kaikesta, mutta eiköhän ne ala tästä ajan mittaan selkiytymään. Heti toisena harkkapäivänä päästiin käymään kotikäynnillä, joka herätti meissä harjoittelijoissa paljon ajatuksia. Minulle jä sellainen tunne, että nämä suomalaiset, jotka eivät pysty huolehtimaan itsestään, ovat aika oman onnensa nojassa täällä ja seurakunta yrittää pienillä resursseillaan auttaa niin paljon kuin mahdollista. Koko toiminta pyörii hyvin pitkälti vapaaehtoisten turvin. Aurinkorannikolla asuu kymmeniätuhansia suomalaisia, joista suurin osa täällä Fuengirolassa. Tarkkaa määrää ei ole tiedossa, koska osa asuu täällä vain osan vuodesta ja kirjat ovat Su...

Tänään aamulla yhdeksän aikaan lähdin kävelemään harkkapaikalle ja sain nähdä pienen palan espanjalaista arkea, kun vanhemmat veivät lapsiaan kouluun. Kävellen pääsikin kaikista näppärimmin perille, kun huomasin autojen seisovan aamuruuhkassa ja polkupyörällä sukkulointi kapeilla, ihmisiä vilisevillä kaduilla olisi ollut varmaan aika turhauttavaa. Matkaan meni kävellen noin 20 minuuttia, joten siitä tuleekin sopivasti vähän hyötyliikuntaa. Lämmintä oli vajaa 20 astetta ja minulla shortsit jalassa, kun paikalliset kävelivät toppatakeissa :D Tapasimme muiden harjoittelijoiden kanssa seurakuntakodin edessä. Kun menimme sisään ja esittelimme itsemme harjoittelun ohjaajalle, johtavalle papille Jarmo Karjalaiselle, niin kuulimmekin saman tien, että pääsemme erään ryhmän mukana käymään Torremolinoksessa. Retken tarkoituksena oli tutustua Torremolinokseen ja seurakunnan yhteen kohtaamispaikkaan, Torren tupaan.  Lähdimme matkaan junalla ja samalla opin, miten helppoa sillä on kulkea...

Tämä muutaman päivän lomapätkä meni tosi nopeasti ja huomenna koittaa ensimmäinen työharjoittelupäivä Aurinkorannikon suomalaisessa ev.lut. seurakunnassa. Toisaalta olen ihan innoissani tulevasta, toisaalta tämä lomailukin olisi kyllä maistunut vähän pidempäänkin! :D Eilen käytiin Feriassa kirpputorilla, jossa oli ihan hirveesti porukkaa ja myynnissä vaikka mitä. Perheen miesväki ei innostunut siitä ihan yhtä paljon kuin minä, joten taidan karata sinne uudemman kerran ensi lauantaina kiertelemään :) Tänään käytiin syömässä yhdessä muiden harjoittelijoiden kanssa perheineen. Samassa harjoittelupaikassa on siis minun lisäkseni kurssikaverini Heidi sekä toinen suomalainen Diakin opiskelija, Jenni. Minun harjoitteluni suuntautuu päihde- ja mielenterveystyöhön, Heidillä vanhustyöhön ja Jennillä diakoniapuolelle. Huomenna aloitamme seurakuntakodilla klo 9.30 ja siitä se harjoittelu sitten alkaa :) Ferian kirpputorilla Hyvin tarkenee varjossakin.